Tulevaisuuteni, tai ainakin lähitulevaisuuteni alkaa selkeytyä. Maanantaina kirjoitin äidinkielen esseen jota en halua enää muistella, ja nyt olen vanhempieni luona. Tosin yksin täällä kaikkien ollessa muualla. Hyvä tilaisuus siis lukea seuraaviin kirjoituksiin. Mutta aamu on vasta aikainen.

Olen kai hakemassa jatko-opintoihin. Se pitäisi myös hoitaa aivan pian. Ainakin sen osalta, että ajattelin hakea Helpalle sekä pukuompelijalinjalle että hiusalan koulutukseen. En tiedä että kiinnostaako kumpikaan mua oikeasti, tai siis kyllähän nyt tietysti, mutta niin paljoa että niitä haluaisin opiskella. Haen myös valtsikkaan kehitysmaatutkimusta lukemaan sekä Metropoliaan kätilöksi oppimaan, mutta yo-pohjainen amistutkinto houkuttelee ehkä nopeudessaan vähän enemmän. Ja etenkin kampaajan työ kun olisi sellaista, että sitä voisi tehdä missä päin maailmaa tahansa. On turha yrittää kieltää, etteikö Budapestissa asuva vaikuttaisi näihin suunnitelmiin. Hänellä kun on enää kaksi vuotta neljästä yliopistoa jäljellä. Turha tällaisia on tässä vaiheessa suunnitella, mutta toisaalta on hinku saada ammatti jotta yhdessä voidaan muuttaa johonkin missä sillä sitten elättää itsensä opiskellessaan lisää. Koska ehdottomasti haluan opiskella lisää, en olla mikään kampaaja koko loppuikääni. Mutta en tiedä toisaalta että kiinnostuisinko koko kampaajajutusta jos motiivi ei olisi saada mahdollisimman kansainvälinen ammatti.

Mutta olen ilmeisesti lähdössä Budapestiin huhtikuun alussa. Kunhan selviän sinne asti. Toisaalta aika kyllä valuu, aika nopeasti. Ainoa mikä vähän huolettaa on, että tämän hiusalan haastattelu/pääsykokeet ovat epämääräisenä aikana "huhtikuun alkupuolella" kuten opintosihteeri asian ilmaisi. Sivuilla lukee 7-11.4. Toivottavasti ne ovat silloin ja oikeasti alussa. Tahtoisin nimittäin Budapestiin sen viikon viikonlopuksi. Mutta jos aika on tuo ja opintosihteerin sanaan voi luottaa, niin enkös uskalla varata lentoliput jo perjantai-illaksi 11. pv ?

Jännä ajatus tuo Budapestiin meno. Ajattelin olla ainakin kolmisen viikkoa, tulla takaisin vasta toukokuun alussa. Ihana ajatus, mutta käytäntö ehkä vähän jänskättää. En oo ikinä ollu kotoa tai varsinkaan Suomesta pois niin pitkään, enimmillään kaksi viikkoa. Ja nyt sitten olisin ehkä jopa kuukauden.

Päätin aloittaa uuden blogin edellisen, lento.vuodatus.net, rinnalle, sillä kyseisestä kirjasta tuli turhan kuvapainotteinen ja julkinen siltä kannalta, että sen näkevät kaikki ne, joille tahdon valokuviani näyttää. Tämä olkoon henkilökohtaisempi.

Joulun jälkeen tapahtui niin paljon. Uusi vuosi, vaikka nyt jo aika pitkällä, on ollut järisyttävän erilainen. En ole oikein vielä itsekään perillä kaikesta mitä tapahtui - erosin pitkäaikaisesta suhteestani, lähes kaksi vuotta olimme yhdessä, sillä ihastuin Budapestin matkalla täydellisimpään poikaan koskaan. Suhde tosin oli muutenkin epävakaa ja näin jälkeenpäin asiaa katsottuani olen todennut, että en enää edes tiedä miten jaksoin olla tämän kyseisen pojan kanssa niin pitkään. Puhelimessani vielä jäljellä olevista häneltä saaduista viesteistä puolet on riitojen selvittelemistä, puolet yli-imelää ja epätoivoista rakkaudentunnustusta.

Aika kului ja ihastuksesta tuli nettisuhde, en tiedä miten siihen suhtautua, koska kai nettisuhteet ovat sitä mitä tehdään tosi nuorina, mutta poika itseasiassa tuli Suomeen viikoksi. En tiedä mitä tästä tulee, mutta ainakin tässä vaiheessa kaikki on hyvin. Hän tuntuu kaikelta mitä koskaan etsin ja toisaalta ellei hän asuisi niin kaukana en todennäköisesti olisi pystynyt häneen edes ihastumaan näin pian ison eron jälkeen.

Nyt pitäisi selvitä ylioppilaskirjoituksista, päättää minne hakee jatkokoulutukseen ja sitten lähden huhtikuuksi, tai ainakin pariksi viikoksi huhtikuussa, Budapestiin.

Olen yllättynyt kuinka elämä voi yhtäkkiä muuttua niin kovasti. Yhtäkkiä kaikki onkin hyvin.